Puoli vuotta lappeenrantalaisena
Olen syntyperäinen helsinkiläinen, ja asuin pitkään Espoon Matinkylässä. Nelikymppiselle, ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneelle muutto Etelä-Karjalaan voisi olla suurikin shokki. Meren, palvelujen ja metron varrelta metsän ja Saimaan keskelle alueelle, jossa elämiseen ja kaupassa käyntiin aidosti tarvitaan esimerkiksi autoa, eivätkä kauniit puheet autottomuuden ihanuudesta enää päde. Eläminen Lappeenrannassa on erilaista. Täällä ihmiset saattavat spontaanisti tervehtiä kävelyllä, he hymyilevät enemmän, ja murre lämmöllään sulattaa sydämen. Pääkaupunkiseutuun verrattuna ihmisillä ei tunnu olevan kiire mihinkään, vaan askellus on verkkaisempaa. Täällä on tilaa elää ja hengittää. Espoo on kulttuurien sekahedelmäsoppa, kun täällä taas törmää ainoastaan venäläisiin. Matinkylässä ei mielellään yksin kävellyt myöhään illalla, tai ainakin vältteli tiettyjä alueita, mutta Lappeenrannassa sellaista turvattomuuden tuntua ei kohtaa. Matinkylässä miljoonan euron rantatalosta ei ollut kuin alle kilom