Saana Kokko - rakkaudesta kotiin

Lappeenranta on rajakaupunki, hyvässä ja pahassa. Meillä on Euroopan ulkoraja ja meillä on vertaansa vailla oleva historia. Meillä on metsää silmänkantamattomiin ja puhdas Saimaa – matkailu on siis yksi valteistamme. Osaammeko hyödyntää sitä tarpeeksi? Muistammehan markkinoida venäläisten turistien lisäksi myös kotimaisille matkailijoille? Uudet opiskelijat pitävät Lappeenrannan niukasti ainoana muuttopositiivisena kuntana maakunnassa. Emme valitettavasti pidemmän päälle pärjää sillä, että koulutamme opiskelijoita jotka valmistuttuaan häipyvät maailmalle. Ymmärrämmehän pitää kiinni täällä asuvista tulevista ja nykyisistä osaajista, sekä luoda edellytyksiä kaupungin ja maakunnan elinvoiman kasvulle? Lappeenranta on iso kaupunki, sen halkaisija on nelisenkymmentä kilometriä. Työssäkäynnin perusedellytys on yksityisautoilu, jota tukee joukkoliikenne. Liikkuminen tänne ja täällä on yksi Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan elinvoiman edellytyksistä, sen sujuvuudesta huolehtiminen on yksi tuleva

Kesäkuun vaaleissa toivon ehdokastaan etsivän kuntalaisen olevan valppaana sen suhteen, mitä lupauksia tulevalle valtuustokaudelle tarjotaan. Pandemian myötä valtiontalouden velkakestävyys on lähtenyt syöksyyn, ja maan hallituksen kehyksistä livennyt taloudenpito sekä tavattoman kalliiksi paljastuva sote-uudistus voi nostaa synkkiä pilviä kuntatalouden päälle Lappeenrannassakin jo tulevalla nelivuotiskaudella. Maan seuraava hallitus joutuu varmasti aloittamaan historialliset sopeutukset, mikä tarkoittaa palvelujen karsimista, maksujen korotuksia tai ennestäänkin korkean verotuksen nostamista. Tulevien valtuutettujen pitää olla valmiita kohtaamaan Lappeenrannassakin taloudellisen niukkuuden ajat, sillä ennen pitkää valtion rahavirrat kuntiin päin vähenevät. Lappeenrannassa on elettävä suu säkkiä myöten ja keskityttävä niihin vahvuuksiin mitä meillä on; raskas teollisuus kivijalkana, huipputason yliopisto, ainutlaatuinen ja viihtyisä Saimaa sekä hieno pitkä historia matkailussa hyödynnet