500 päivää lappeenrantalaisena
Olen jo muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa hehkuttanut uuden kotikaupunkini hyviä puolia. Tämä blogi ei ole mikään poikkeus. 500 päivää lappeenrantalaisena on nyt täynnä, ja katson kotiutuneeni tänne niin hyvin kuin ”junantuoma” kotiutua voi. Löydän edelleen kaiken tarvitsemani paikallisista kaupoista, ulkoilumaastot ovat erinomaiset, ihmiset mukavia ja elämä lupsakampaa kuin pääkaupunkiseudulla. Nostalgiaa synnyinseutujani kohtaan koen toki silloin tällöin, mutta elämä on täällä, tässä ja nyt. Kotipaikan vaihdokseen sopeutumisessa myös ystävät ovat tärkeitä. Entinen työkaverini asuu tällä seudulla, ja hänen kanssaan on mukava vaihtaa ajatuksia sekä vanhoista että uusista kotikunnaista. Olen lisäksi löytänyt uusia ystäviä ja tuttavuuksia vapaaehtoistoiminnan kautta. Espoossa asuessani olin 15 vuotta mukana Pelastakaa Lapset ry:n paikallisyhdistyksen toiminnassa, ja muuton jälkeen tuntuikin mitä luonnollisimmalta jatkumolta hakeutua Lappeenrannan oman paikallisyhdistyksen toimintaa