500 päivää lappeenrantalaisena

Olen jo muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa hehkuttanut uuden kotikaupunkini hyviä puolia. Tämä blogi ei ole mikään poikkeus.

500 päivää lappeenrantalaisena on nyt täynnä, ja katson kotiutuneeni tänne niin hyvin kuin ”junantuoma” kotiutua voi. Löydän edelleen kaiken tarvitsemani paikallisista kaupoista, ulkoilumaastot ovat erinomaiset, ihmiset mukavia ja elämä lupsakampaa kuin pääkaupunkiseudulla. Nostalgiaa synnyinseutujani kohtaan koen toki silloin tällöin, mutta elämä on täällä, tässä ja nyt.

Kotipaikan vaihdokseen sopeutumisessa myös ystävät ovat tärkeitä. Entinen työkaverini asuu tällä seudulla, ja hänen kanssaan on mukava vaihtaa ajatuksia sekä vanhoista että uusista kotikunnaista. Olen lisäksi löytänyt uusia ystäviä ja tuttavuuksia vapaaehtoistoiminnan kautta. Espoossa asuessani olin 15 vuotta mukana Pelastakaa Lapset ry:n paikallisyhdistyksen toiminnassa, ja muuton jälkeen tuntuikin mitä luonnollisimmalta jatkumolta hakeutua Lappeenrannan oman paikallisyhdistyksen toimintaan mukaan. Meillä on mukava ja aktiivinen porukka, ja saamme ruohonjuuritasolla aikaan paljon hyvää. Vuoden aikana kanavoitiin ruoka- ja harrastelahjakortteja koronaepidemian vuoksi apua tarvitseville perheille, ja jouluavustusten kautta apu tavoitti lähes 50 lapsiperhettä.

Huolenaiheitakin minulla on. Ylen mukaan ”itärajan yritykset, palvelut ja kunnat ovat kärsineet merkittäviä taloudellisia tappioita, kun venäläisten turistien virta katkesi lähes yhdessä yössä” koronaviruksen vuoksi. Lappeenrannasta on lyhyempi matka Pietariin kuin Helsinkiin, ja venäläisten turistien merkitys Etelä-Karjalalle onkin erittäin suuri. ”Käytännössä kaikki matkailijoiden tuomat tulot ovat jääneet saamatta. Rajojen sulkeminen on aiheuttanut noin 20 miljoonan euron tulon menetyksen matkailijoita palvelevissa yrityksissä kuukausittain … maalis-joulukuun aikana välittömät tulonmenetykset ovat lähes 200 miljoonaa”, Yle kertoo. Mistä sitten apua? Ei ainakaan EU:n aluetuista. ”Alueellisten EU-tukien jaossa Etelä-Karjalan katsotaan kuuluvan vauraampaan Etelä-Suomeen, eikä itärajan kiinni oleminen ole muuttanut linjaa”, todetaan Ylen jutussa. Jos jotain saisi myöhästyneeksi joululahjaksi tai alkavalle vuodelle toivoa, niin ymmärrystä Etelä-Karjalan erityispiirteitä kohtaan. Tällä alueella on erittäin suuri potentiaali, mutta maantieteellinen sijainti säilyy aina ykkösrealiteettina niin hyvinä kuin haasteellisinakin aikoina.