Lappeenrantalaisen (ja) korona-ajan fomot ja jomot
Muutin tasan vuosi sitten Espoosta Lappeenrantaan. Puheessani kuuluu vielä pääkaupunkiseutulainen nuotti, mutta muuten koen kotiutuneeni erittäin hyvin, jopa odotettua paremmin. Minulta kysytään usein, kaipaanko jotain pääkaupunkiseudulta. Olen miettinyt asiaa kovasti ja tullut siihen tulokseen, että Kehä III:n sisäpuolelle jääneitä vanhoja ystäviä lukuunottamatta Lappeenrannassa on kaikki mitä tarvitsen. Kaupat ja muut palvelut sekä vapaa-ajan virikkeet löytyvät läheltä – kaikki on juuri sopivan kokoista, ei liian pientä eikä liian suurta. Pääkaupunkiseudulla on usein liikaa kaikkea, täällä sitä on sopivasti. En ole tuntenut vuoden aikana kertaakaan ”fomoa” ( fear of missing out eli jostain paitsi jäämisen pelko), koska siihen ei ole ollut mitään syytä. Pikemminkin olen nauttinut ”jomosta” ( joy of missing out eli paitsi jäämisen ilo) eli yrittänyt parhaani mukaan nauttia elämän pienistä asioista. Fomo ja jomo näkyvät mielestäni tällä hetkellä myös laajemmin yhteiskunnassamme koro