Markkinointia, hiilineutraaliutta ja korulauseita

Lappeenranta on rajakaupunki, hyvässä ja pahassa. Meillä on Euroopan ulkoraja ja meillä on vertaansa vailla oleva historia. Meillä on metsää silmänkantamattomiin ja puhdas Saimaa – matkailu on siis yksi valteistamme. Osaammeko hyödyntää sitä tarpeeksi? Muistammehan markkinoida venäläisten turistien lisäksi myös kotimaisille matkailijoille?

Uudet opiskelijat pitävät Lappeenrannan niukasti ainoana muuttopositiivisena kuntana maakunnassa. Emme valitettavasti pidemmän päälle pärjää sillä, että koulutamme opiskelijoita jotka valmistuttuaan häipyvät maailmalle. Ymmärrämmehän pitää kiinni täällä asuvista tulevista ja nykyisistä osaajista, sekä luoda edellytyksiä kaupungin ja maakunnan elinvoiman kasvulle? Lappeenranta on iso kaupunki, sen halkaisija on nelisenkymmentä kilometriä. Työssäkäynnin perusedellytys on yksityisautoilu, jota tukee joukkoliikenne. Liikkuminen tänne ja täällä on yksi Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan elinvoiman edellytyksistä, sen sujuvuudesta huolehtiminen on yksi tulevan valtuuston tärkeimmistä tehtävistä.

Miten sitten huolehtia liikenteen sujuvuudesta näinä hiilineutraaliutta vaativina aikoina? Lappeenranta on vihreäksi julistautunut kaupunki. Lappeenrannan LUT-yliopisto tekee ensiluokkaista työtä uusien ympäristöinnovaatioiden parissa, ja sen hedelmistä toivottavasti myös kuntalaiset pääsevät jatkossa yhä enemmän nauttimaan. Meillä on varaa olla esimerkkinä. Jos kuitenkin haluamme aidosti kantaa vastuumme ympäristöasioissa, vastaus ei hiilineutraaliutta hakiessa ole kiinalainen aurinkopaneeli tai sähköbussi. Voi tulla sekin aika eteen, että akkumetalleja louhitaan meille tärkeistä maisemista ja sitä en halua.

Uskon, että tavallinen lappeenrantalainen haluaa lopulta vain turvallisen ympäristön, sujuvan arjen, kohtuulliseen verorasituksen ja säädylliset elämisen kustannukset. Ei korulauseita, vaan yksinkertaisia hyviä asioita.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvinvointialueella on tarkoitus voida hyvin

Kuva
Kotiuduin äskettäin Etelä-Karjalan keskussairaalasta, ennakkoon suunnitellusta leikkauksesta. Leikkausjonoon minut laitettiin syyskuun puolivälissä, ja jonotusajaksi kerrottiin 3-6 kuukautta. Oli positiivista, että jono liikkui näinkin nopeasti eikä odotuksessa tarvinnut elää täyttä puolta vuotta tai jopa pidempään. Sairaalasängyn pohjalta kysäisin hoitajalta, miten hyvinvointialueen säästö- ja sopeutuspaineet ja muut haasteet näkyvät heidän työssään. Vastaus oli ”eipä juuri mitenkään”. Juuri näinhän se pitää ollakin. Sairaalan hoitohenkilökunnan, lääkärit mukaan luettuina, on saatava keskittyä potilastyöhön. Heidän työtaakkaansa ei tule raskauttaa ylimääräisellä byrokratialla. Sitä varten hyvinvointialueella on (tai ainakin pitäisi olla) aivan eri virkamiehet ja työntekijät. Saman pitäisi tietenkin koskea myös terveysasemien hoitohenkilökuntaa, mutta pelkään pahoin että tilanne on siellä aivan erilainen kuin keskussairaalan toipilasosastolla. Kohtuullisen tuoreena lappeenrantalaisena ...
Lue lisää

Alijäämän anatomia

Kuva
Nykyinen hallitus sai perinnöksi 13 miljardin alijäämän Marinin (sd) hallituksen kriisiajan ja pysyvien menojen lisäämisen sekä umpisurkean soteuudistuksen myötä. Alijäämä tarkoittaa sitä summaa, jonka verran hyvinvointivaltiomme maksaa vuosittain velkarahalla eli siirrettynä verotuksena lapsien ja syntymättömien lapsien laskuun.  Miljardit pyörivät uutisoinnissa, mutta pelkään, että tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa edes yhden miljardin eli tuhannen miljoonan mittakaavaa. Jos mittakaavaa on vaikea hahmottaa niin kriisitietoisuus ei pääse syntymään. Erityisesti politiikan vasemmalla laidalla numerot eivät tunnu kiinnostavan. Jos ihminen tienaa 40 000€/v ja työura on 40 vuotta, niin hänelle kertyy 1,6 miljoonan euron potti koko työuralta. Vuosittainen alijäämä vaatii tuollaisia ihmisten kokonaisia työuria 8125. Tuo vastaa siis yhden vuoden syömävelaksi otettua summaa tässä horjuvassa hyvinvointi-Suomessamme. Miljardin ja miljoonan eroa voi myös arkisesti yrittää ymmärtää siten,...
Lue lisää

Halvempaa sähköä, kiitos!

Kuva
Meille kerrotaan, että Suomessa on lähes Euroopan halvinta sähköä. Totuus kuitenkin on, että kun pelkän sähkön hintaan lisätään perusmaksut, siirtomaksut ja verot, on tilanne aivan toinen. Sähkön korkeista siirtohinnoista puhutaan jatkuvasti, ja syystäkin. Osa ongelmaa on se, että moni siirtoyhtiö on kunnallisessa omistuksessa. Tämä mahdollistaa kuntalaisten piiloverottamisen siirtohinnoilla. Vuonna 2023 kantaverkkoyhtiö Fingrid jätti perimättä sähköyhtiöiltä osan kantaverkkomaksuista. Tämän johdosta mm. Helen Sähköverkko  tiedotti asiakkailleen äskettäin, että se jättää veloittamatta verkkopalvelumaksut huhti- ja toukokuulta. Helenin asiakkaiden kevättalven sähkölaskut huojentunevat siis huomattavasti. Olisin hyvin iloinen, jos Lappeenrannan Energialta tulisi samansisältöinen viesti, sillä yhtiön tulos on vahva. Sähköpörssi itsessään on melkoinen himmeli. Suomi on isolta osin oma markkinansa ja täältä myydään tai tänne ostetaan tuotantoa siirtokapasiteetin puitteissa. Tämä jä...
Lue lisää