Markkinointia, hiilineutraaliutta ja korulauseita

Lappeenranta on rajakaupunki, hyvässä ja pahassa. Meillä on Euroopan ulkoraja ja meillä on vertaansa vailla oleva historia. Meillä on metsää silmänkantamattomiin ja puhdas Saimaa – matkailu on siis yksi valteistamme. Osaammeko hyödyntää sitä tarpeeksi? Muistammehan markkinoida venäläisten turistien lisäksi myös kotimaisille matkailijoille?

Uudet opiskelijat pitävät Lappeenrannan niukasti ainoana muuttopositiivisena kuntana maakunnassa. Emme valitettavasti pidemmän päälle pärjää sillä, että koulutamme opiskelijoita jotka valmistuttuaan häipyvät maailmalle. Ymmärrämmehän pitää kiinni täällä asuvista tulevista ja nykyisistä osaajista, sekä luoda edellytyksiä kaupungin ja maakunnan elinvoiman kasvulle? Lappeenranta on iso kaupunki, sen halkaisija on nelisenkymmentä kilometriä. Työssäkäynnin perusedellytys on yksityisautoilu, jota tukee joukkoliikenne. Liikkuminen tänne ja täällä on yksi Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan elinvoiman edellytyksistä, sen sujuvuudesta huolehtiminen on yksi tulevan valtuuston tärkeimmistä tehtävistä.

Miten sitten huolehtia liikenteen sujuvuudesta näinä hiilineutraaliutta vaativina aikoina? Lappeenranta on vihreäksi julistautunut kaupunki. Lappeenrannan LUT-yliopisto tekee ensiluokkaista työtä uusien ympäristöinnovaatioiden parissa, ja sen hedelmistä toivottavasti myös kuntalaiset pääsevät jatkossa yhä enemmän nauttimaan. Meillä on varaa olla esimerkkinä. Jos kuitenkin haluamme aidosti kantaa vastuumme ympäristöasioissa, vastaus ei hiilineutraaliutta hakiessa ole kiinalainen aurinkopaneeli tai sähköbussi. Voi tulla sekin aika eteen, että akkumetalleja louhitaan meille tärkeistä maisemista ja sitä en halua.

Uskon, että tavallinen lappeenrantalainen haluaa lopulta vain turvallisen ympäristön, sujuvan arjen, kohtuulliseen verorasituksen ja säädylliset elämisen kustannukset. Ei korulauseita, vaan yksinkertaisia hyviä asioita.