Pyhä vai paha?

Marraskuun pimeydessä ajatukset etsiytyvät valoa kohti. Kuun alussa vietetty Pyhäinpäivä hautausmaiden kynttilämerineen toi tervetulleen valonpilkahduksen muuten niin tummaan vuodenaikaan. Ehkä joku jopa sai itselleen kokemuksen jostain pyhästä.

20. marraskuuta vietettiin Lapsen oikeuksien päivää. Lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklan mukaan lapsella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, onko tämä hektisessä nykyelämässä pyhää vai unohdettu? Tänä vuonna Lapsen oikeuksien päivän teemana on erityisesti turvallisuus. Turvallinen lapsuus on sellainen pyhä asia, johon kaikilla tulisi olla oikeus. Tästä uskon monen olevan samaa mieltä sekä Lapsiystävällinen kunta -tunnusta käyttävässä Lappeenrannassa että sen ulkopuolella.

Mikä muu mahtaa olla lappeenrantalaiselle pyhää? Onko se Kauppatori vetykioskeineen, johon ei saa koskea pitkällä tikullakaan nyt eikä tulevaisuudessa vaan se tulee säilyttää samanlaisena iankaikkisesta iankaikkiseen, amen? Vai onko se liike-elämä ja markkinavoimat, joiden edessä uhrataan pala kaupungin keskeistä historiaa uuden Areenan, liikehuoneistojen ja hotellin tieltä? Ovatko pyhiä ne pienimmätkin lähikoulut jotka tulee pitää kunnossa ja toimivina kunnes viimeinenkin alakouluikäinen poistuu oppilaaksiottoalueelta, vai onko kaupungin terve tase- ja tuloslaskelma pyhempi? Mikä on pyhistä pyhin – ensilumenlatu, lämmitetty tekonurmi, lasten liikennekaupunki vai sisäliikuntahalli? Näihin kysymyksiin olen ollut näkevinäni vastauksia viimeaikojen Estareita lukemalla.

Kaupungin kehittäminen, sekä pyhässä että pahassa, on yhteinen asiamme. Kehitys kehittymisen takia ei saa olla itseisarvo, mutta toisaalta vanhoihin tuttuihin rakenteisiin ei pidä sokeasti hirttäytyä uuden ja tulevan, mahdollisesti jopa paremman pelossa. Tärkeintä on, että kaupunkimme on meille hyvä ja toimiva paikka elää ja asua. Perhe on usean mittapuun mukaan yhteiskunnan pyhä perusyksikkö. Kun perheet voivat hyvin, kaupunkimmekin voi hyvin. Tehkäämme lähimmäisenrakkauden tekoja ja osallistukaamme yhteisten asioiden hoitoon!



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvinvointialueella on tarkoitus voida hyvin

Kuva
Kotiuduin äskettäin Etelä-Karjalan keskussairaalasta, ennakkoon suunnitellusta leikkauksesta. Leikkausjonoon minut laitettiin syyskuun puolivälissä, ja jonotusajaksi kerrottiin 3-6 kuukautta. Oli positiivista, että jono liikkui näinkin nopeasti eikä odotuksessa tarvinnut elää täyttä puolta vuotta tai jopa pidempään. Sairaalasängyn pohjalta kysäisin hoitajalta, miten hyvinvointialueen säästö- ja sopeutuspaineet ja muut haasteet näkyvät heidän työssään. Vastaus oli ”eipä juuri mitenkään”. Juuri näinhän se pitää ollakin. Sairaalan hoitohenkilökunnan, lääkärit mukaan luettuina, on saatava keskittyä potilastyöhön. Heidän työtaakkaansa ei tule raskauttaa ylimääräisellä byrokratialla. Sitä varten hyvinvointialueella on (tai ainakin pitäisi olla) aivan eri virkamiehet ja työntekijät. Saman pitäisi tietenkin koskea myös terveysasemien hoitohenkilökuntaa, mutta pelkään pahoin että tilanne on siellä aivan erilainen kuin keskussairaalan toipilasosastolla. Kohtuullisen tuoreena lappeenrantalaisena ...
Lue lisää

Alijäämän anatomia

Kuva
Nykyinen hallitus sai perinnöksi 13 miljardin alijäämän Marinin (sd) hallituksen kriisiajan ja pysyvien menojen lisäämisen sekä umpisurkean soteuudistuksen myötä. Alijäämä tarkoittaa sitä summaa, jonka verran hyvinvointivaltiomme maksaa vuosittain velkarahalla eli siirrettynä verotuksena lapsien ja syntymättömien lapsien laskuun.  Miljardit pyörivät uutisoinnissa, mutta pelkään, että tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa edes yhden miljardin eli tuhannen miljoonan mittakaavaa. Jos mittakaavaa on vaikea hahmottaa niin kriisitietoisuus ei pääse syntymään. Erityisesti politiikan vasemmalla laidalla numerot eivät tunnu kiinnostavan. Jos ihminen tienaa 40 000€/v ja työura on 40 vuotta, niin hänelle kertyy 1,6 miljoonan euron potti koko työuralta. Vuosittainen alijäämä vaatii tuollaisia ihmisten kokonaisia työuria 8125. Tuo vastaa siis yhden vuoden syömävelaksi otettua summaa tässä horjuvassa hyvinvointi-Suomessamme. Miljardin ja miljoonan eroa voi myös arkisesti yrittää ymmärtää siten,...
Lue lisää

Halvempaa sähköä, kiitos!

Kuva
Meille kerrotaan, että Suomessa on lähes Euroopan halvinta sähköä. Totuus kuitenkin on, että kun pelkän sähkön hintaan lisätään perusmaksut, siirtomaksut ja verot, on tilanne aivan toinen. Sähkön korkeista siirtohinnoista puhutaan jatkuvasti, ja syystäkin. Osa ongelmaa on se, että moni siirtoyhtiö on kunnallisessa omistuksessa. Tämä mahdollistaa kuntalaisten piiloverottamisen siirtohinnoilla. Vuonna 2023 kantaverkkoyhtiö Fingrid jätti perimättä sähköyhtiöiltä osan kantaverkkomaksuista. Tämän johdosta mm. Helen Sähköverkko  tiedotti asiakkailleen äskettäin, että se jättää veloittamatta verkkopalvelumaksut huhti- ja toukokuulta. Helenin asiakkaiden kevättalven sähkölaskut huojentunevat siis huomattavasti. Olisin hyvin iloinen, jos Lappeenrannan Energialta tulisi samansisältöinen viesti, sillä yhtiön tulos on vahva. Sähköpörssi itsessään on melkoinen himmeli. Suomi on isolta osin oma markkinansa ja täältä myydään tai tänne ostetaan tuotantoa siirtokapasiteetin puitteissa. Tämä jä...
Lue lisää