Pieni matkakertomus

Joskus täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle.

Vietimme perheen kanssa vajaat pari viikkoa Irlannissa. Vaikka Suomella ja Irlannilla on paljon yhteistä, eroavaisuuksiakin löytyy. Joissain asioissa Suomi voittaa kirkkaasti, toisissa taas kotimaa näyttäytyy vähemmän imartelevassa valossa.

Helsinki-Vantaan lentokentällä matkustajia oli kesäkuussa reilut 606 000, Dublinin kentällä puolestaan päälle 2,8 miljoonaa. Ei ihme että Dublinissa ilmapiiri oli kaoottisempi ja jonot pidempiä. Selvisimme kuitenkin helpommalla kuin mediassa kerrotut ”kauhutarinat” tuntikausia kestävistä jonotuksista antavat ymmärtää. Entä sitten Lappeenrannan lentokenttä, se Suomen vanhin, vuonna 1918 alkunsa saanut? Kunhan kentän rahoitus saadaan tavalla tai toisella turvattua ja tilanne maailmalla rauhoittuu, jaksan edelleen uskoa sen potentiaaliin kaupungin yleisen saavutettavuuden ja huoltovarmuuden turvaajana.  Mielestäni Lappeenrannalla ei ole mitään syytä luopua moisesta valtista.

Irlannissa oli käytössämme vuokra-auto, ja jokaisen ohittamamme huoltoaseman kohdalla ihmettelimme bensan ja dieselin paljon Suomea edullisempaa hintaa. Helsinki-Vantaan lentokentältä kotiin Lappeenrantaan ajaessa taas ihmettelimme matkan varrella tarjolla olevan menoveden edullisuutta Lappeenrannan huoltoasemiin verrattuna. Tässä olisi kyllä parantamisen varaa!

Irlanti, kuten Suomikin, on oluenjuojien maa. Pubeja löytyi paikasta riippumatta enemmän kuin jaksoi laskea (tai juoda). Mieleen ei jäänyt yhtään ”ketjujuottolaa”, vaan kaikki olivat pienyrittäjien omistuksessa. Suurin osa Suomen työpaikoista syntyy edelleen pk-sektorille, joten olisiko täälläkin syytä ottaa aktiiviseen tarkasteluun se, miten pienyrittäjiä voitaisiin tukea voimakkaammin? Etelä-Saimaa listaa kuukausittain alueella aloittaneet uudet yritykset ja yrittäjät – miten heidät jaksamisensa ja toimeentulonsa sekä työllistävyytensä pystyttäisiin turvaamaan jatkossa entistä paremmin? Alueemme ei (ainakaan tällä hetkellä) taida valitettavasti olla niitä kaikista yrittäjämyönteisimpiä.

Irlannista jäi mieleen myös paikallisten iloinen ”kyllä kaikki järjestyy” -elämänasenne. Koronapandemia on tehnyt sielläkin tuhojaan, mutta uutta synnytetään, yritetään ja rakennetaan koko ajan. Matalamman byrokratian (ja verotuksen) maasta voisi ottaa meillä Suomessakin esimerkkiä. Voisimmeko uuden edessä pyrkiä ajattelemaan enemmän no miksikäs ei kuin pelkästään miksi? Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on ihmisen hyvä asua ja elää, mutta hiukan lisää leppoisuutta voisi olla mukava bonus.


Molly Malonen patsas on Dublinin tunnetuimpia nähtävyyksiä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvinvointialueella on tarkoitus voida hyvin

Kuva
Kotiuduin äskettäin Etelä-Karjalan keskussairaalasta, ennakkoon suunnitellusta leikkauksesta. Leikkausjonoon minut laitettiin syyskuun puolivälissä, ja jonotusajaksi kerrottiin 3-6 kuukautta. Oli positiivista, että jono liikkui näinkin nopeasti eikä odotuksessa tarvinnut elää täyttä puolta vuotta tai jopa pidempään. Sairaalasängyn pohjalta kysäisin hoitajalta, miten hyvinvointialueen säästö- ja sopeutuspaineet ja muut haasteet näkyvät heidän työssään. Vastaus oli ”eipä juuri mitenkään”. Juuri näinhän se pitää ollakin. Sairaalan hoitohenkilökunnan, lääkärit mukaan luettuina, on saatava keskittyä potilastyöhön. Heidän työtaakkaansa ei tule raskauttaa ylimääräisellä byrokratialla. Sitä varten hyvinvointialueella on (tai ainakin pitäisi olla) aivan eri virkamiehet ja työntekijät. Saman pitäisi tietenkin koskea myös terveysasemien hoitohenkilökuntaa, mutta pelkään pahoin että tilanne on siellä aivan erilainen kuin keskussairaalan toipilasosastolla. Kohtuullisen tuoreena lappeenrantalaisena ...
Lue lisää

Alijäämän anatomia

Kuva
Nykyinen hallitus sai perinnöksi 13 miljardin alijäämän Marinin (sd) hallituksen kriisiajan ja pysyvien menojen lisäämisen sekä umpisurkean soteuudistuksen myötä. Alijäämä tarkoittaa sitä summaa, jonka verran hyvinvointivaltiomme maksaa vuosittain velkarahalla eli siirrettynä verotuksena lapsien ja syntymättömien lapsien laskuun.  Miljardit pyörivät uutisoinnissa, mutta pelkään, että tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa edes yhden miljardin eli tuhannen miljoonan mittakaavaa. Jos mittakaavaa on vaikea hahmottaa niin kriisitietoisuus ei pääse syntymään. Erityisesti politiikan vasemmalla laidalla numerot eivät tunnu kiinnostavan. Jos ihminen tienaa 40 000€/v ja työura on 40 vuotta, niin hänelle kertyy 1,6 miljoonan euron potti koko työuralta. Vuosittainen alijäämä vaatii tuollaisia ihmisten kokonaisia työuria 8125. Tuo vastaa siis yhden vuoden syömävelaksi otettua summaa tässä horjuvassa hyvinvointi-Suomessamme. Miljardin ja miljoonan eroa voi myös arkisesti yrittää ymmärtää siten,...
Lue lisää

Halvempaa sähköä, kiitos!

Kuva
Meille kerrotaan, että Suomessa on lähes Euroopan halvinta sähköä. Totuus kuitenkin on, että kun pelkän sähkön hintaan lisätään perusmaksut, siirtomaksut ja verot, on tilanne aivan toinen. Sähkön korkeista siirtohinnoista puhutaan jatkuvasti, ja syystäkin. Osa ongelmaa on se, että moni siirtoyhtiö on kunnallisessa omistuksessa. Tämä mahdollistaa kuntalaisten piiloverottamisen siirtohinnoilla. Vuonna 2023 kantaverkkoyhtiö Fingrid jätti perimättä sähköyhtiöiltä osan kantaverkkomaksuista. Tämän johdosta mm. Helen Sähköverkko  tiedotti asiakkailleen äskettäin, että se jättää veloittamatta verkkopalvelumaksut huhti- ja toukokuulta. Helenin asiakkaiden kevättalven sähkölaskut huojentunevat siis huomattavasti. Olisin hyvin iloinen, jos Lappeenrannan Energialta tulisi samansisältöinen viesti, sillä yhtiön tulos on vahva. Sähköpörssi itsessään on melkoinen himmeli. Suomi on isolta osin oma markkinansa ja täältä myydään tai tänne ostetaan tuotantoa siirtokapasiteetin puitteissa. Tämä jä...
Lue lisää